Historian havinaa: Tutkimusta ja uusia suomalaisia lajikkeita

1960b

Tultaessa 1950-luvulle Suomi kansainvälistyi myös kasvinjalostustyössä. Uutta tutkimusta ja uusia lajikkeita syntyi ja suomalainen kasvinjalostus löysi toimintatapansa. Valtion kasvinjalostuslaitoksen pitkäaikainen johtaja professori Rolf Manner muistelee, että kauppaan laskettiin tuolloin ennätysmäärä lajikkeita.

“Hyvin huomattava saavutus oli kevätvehnälajikkeiden Avun, Touon ja Kiurun kauppaanlasku vuosina 1949-1951. Saatiin paljon uusia lajikkeita ja saavutettiin monia tärkeitä tieteellisiä tavoitteita. Tuona aikana Jokioinen tuli yleiseen tietoisuuteen kasvinjalostuksen ja uusien lajikkeiden kehittäjänä,” professori Manner kirjoittaa.

Siemenkauppojen valikoimaan alkoi tulla merkittäviä etunimiä: syysrukiin Visa (-54), Voima (-66), Jussi (-75); syysvehnän Vakka (-53), Jyvä (-65) ja Nisu (-66); ohran Pirkka (-52), Otra (-59), Karri (-67), Pomo (-68)); kauran Juha (-51), Ryhti (-70),Veli (-81); perunan Jaakko (-51), Pito (-64), Veto (-68), Timo (-75), Tanu (-81)… Ilolan-kaurasta oli tultu pitkä matka.

Suomalaisen kasvinjalostuksen arkeen liittyi myös perustutkimus entistä tiiviimmin. Tutkimukset avarsivat tietämystä viljalajien ominaisuuksista – miten ohra tai herne kestää hallaa, miten tuotetaan mutaatioita gamma- ja neutronisäteilyllä. Mutaatiojalostus tuli Suomeen Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen johtajan, professori Erkki Kiven toimesta 1960-luvun alussa.

Myös geenipankin perustaminen aloitettiin Jokioisilla 1960-luvun loppupuolella. Yhteistyötä tiivistettiin niin koeasemien kuin kansainvälisten tutkijaryhmienkin kanssa ja kasvinjalostuksen olemus laajeni ja monipuolistui. Aineistojen määrä lisääntyi nopeasti. Sekä käytännön että tutkimuksen eri aloilla saavutettiin hyviä tuloksia kansainvälisestikin ajatellen, vaikkakin vähittäisin askelin – jalat maassa.

boreal25+115v
Banneri_avoimet ovet4