Uudet lajikkeet pärjäävät luomussakin parhaiten

Viimeisimmän tutkimustiedon valossa myös luomutuotannossa uudet lajikkeet pärjäävät parhaiten. Tämä selviää MTT:n tutkijoiden selvityksestä.

Vanhojen pitkäkortisten viljalajikkeiden ja maatiaislajikkeiden on uskottu sopivan parhaiten luomuviljelyyn muun muassa siksi, että pitkillä lajikkeilla on runsaampi juuristo, joka hyödyntää paremmin vettä ja ravinteita, pitkäkortiset lajikkeet myös kilpailevat tehokkaasti rikkoja vastaan. Lisäksi on uskottu, että vanhat lajikkeet olisivat viljelyvarmempia ja parempia käyttämään hyväkseen niukkoja ravinteita, koska ne on jalostettu aikakaudella, jolloin ei käytetty teollisia lannoitteita ja torjunta-aineita.

MTT:n tutkijoiden mukaan näistä väittämistä ainoastaan yksi pitää paikkansa: korreltaan riittävän pitkä lajike auttaa luomuviljelyssä välttämään rikkakasvien aiheuttamia satotappioita. Maanpäällinen massa ei kuitenkaan paljasta juuriston rakennetta. Monissa peltokokeissa on selvinnyt, että esim. modernit lyhytkortiset vehnät ja ohrat ovat hyviä sadontuottajina ja tehokkaita ravinteiden hyödyntäjiä, ja ne ovat usein myös runsas- ja syväjuurisia. Tutkimuksissa on osoitettu myös, että uudet lajikkeet pärjäävät monesti vanhoja lajikkeita paremmin sekä suotuisissa että vaativissa oloissa.

Luomutuotannossa on toki omat erityispiirteensä. ”Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan sekä luomussa että tavanomaisessa viljelyssä pätevät omat raja-arvot sille, miten lyhyt viljakasvi voi olla ollakseen tehokas ravinteiden ottaja ja sadon tuottaja”, MTT:n tutkijat toteavat. Luomussa pärjäävät paremmin hieman pidemmät lajikkeet kuin tavanomaisessa, mutta toisaalta optimipituuden selvästi ylittävä, heikko korsi on laonaltis ja lako on taas haitaksi monin tavoin.

Lue juttu kokonaisuudessaan Luomuinstituutin sivuilta