Viljan hintakehitys on viimeisen kahden – kolmen vuoden ajan ollut laskusuuntainen, kun taas viljelyn kustannukset ovat pysyneet korkealla tasolla. Jotta tuotanto saadaan kannattavaksi näillä hintasuhteilla, on satotasojen noustava, sadon markkinointiin ja hintaseurantaan panostettava sekä tuotantokustannukset oltava hallinnassa. Viljan viljelyssä tulisi samalla käytetyllä panosten määrällä tavoitella entistä korkeampia satoja, jotta nousevat kustannukset eivät syö tulosta.
Satotasojen on noustava
Kun puhutaan satotasojen nostosta, puhutaan samalla viljelyvarmuuden parantamisesta. Viljelyvarmuutta kuvastaa viljelyssä onnistuminen ja hyviin satoihin pääseminen eri vuosina ja erilaisissa olosuhteissa. Käytännössä on kysymys siitä, miten realisoidaan mahdollisimman suuri osa siitä satopotentiaalista, mikä meillä on tarjolla kylvöhetkestä lähtien.
Pelkkiin kevätviljoihin pohjautuva viljelystrategia sisältää tämän hetken markkinatilanteessa paljon riskejä. Viljelyn monipuolistamisella tasataan sato- ja hintariskejä, kun viljelykierrossa on kevätviljojen lisäksi syysmuotoisia kasveja sekä öljy- ja palkokasveja. Öljy- ja palkokasvien kannattavuus on nykyisillä sato- ja hintatasoilla selvästi viljoja parempi. Öljy- ja palkokasvit eivät aina edellytä täydellistä onnistumista vaan jo keskimääräiselläkin sadolla voidaan tehdä kohtalaisen hyvää taloudellista tulosta. Tämän lisäksi saadaan hyviä esikasvivaikutuksia ja maan rakenne kohenee, vastataan valkuaiskasvien alituotantotilanteeseen ja tasapainotetaan kotimaan viljamarkkinatilannetta.
Viljatilan talous hallintaan
Markkinahintojen ja tuotantopanosten hintojen vaihdellessa ja maataloustukiin sekä niiden maksuaikatauluihin tulleiden muutosten takia on tärkeää varmistaa, että viljatilan talous on hallinnassa. Omien tuotantokustannusten tiedostaminen ja laskenta luovat hyvän pohjan viljelyn erilaisiin päätöksentekotarpeisiin tuotannon kannattavuuden parantamiseksi. Kasvinviljelyn tuotantokustannuksista yli puolet muodostuu kiinteistä kuluista eli koneiden, rakennusten ja pellon pääomakuluista sekä yleiskustannuksista. Tämän takia on syytä erityisesti tarkastella tilan kiinteiden kustannusten tasoa. ProAgrian viljelyn kehittämisryhmien tulosten mukaan parhaan neljänneksen tuloksen taustalla vaikuttavat keskiarvosatoja paremman sadon määrän lisäksi muita pienemmät kiinteät kustannukset. Jos tuotantokustannukset ovat korkeat eikä niiden alentamiseen ole mahdollisuuksia, tarvitaan lisää kiloja jakamaan kustannuksia. Satotasojen on siis noustava, jos halutaan säilyttää nykyinen kustannustaso. Jos satotasojen nosto ei onnistu, on katse suunnattava tuotantokustannusten karsimiseen tavalla tai toisella.
Jutun kirjoittaja Sari Peltonen toimii ProAgriassa palveluryhmäpäällikkönä kasvintuotannon kehittämisen parissa.
