Maan kasvukunnosta huolehtiminen ja täsmäviljely yhdistettynä kasvilajien ja eri kasvuajan lajikkeiden monipuoliseen käyttöön ovat viljelijöiden keinoja sopeutua ääriolosuhteisiin ja hallita viljelyn riskejä. Muuttuvat kasvuolosuhteet on huomioitu myös kasvinjalostuksessa, jossa tehdään jatkuvasti työtä uusien ääriolosuhteita kestävien lajikkeiden tuomiseksi viljelijöiden käyttöön.
Kun ilmasto muuttuu, muuttuvat myös kasvuolosuhteet. Peltokasvien viljelyyn ja kasvinjalostukseen se tuo uusia haasteita, joista suurimmat liittyvät sään ääri-ilmiöihin sekä suuriin sademäärä- ja lämpötilavaihteluihin. Tästä päättynyt kasvukausi oli hyvä esimerkki.
– Parhaiten tulevissa ilmasto-oloissa pärjäävät erilaisiin oloihin sopeutuneet lajikkeet. Esimerkiksi syvä ja vahva juuristorakenne on etu sekä kuivissa että märissä oloissa. Korrenlujuus on toinen Suomen oloissa tarvittava viljelyvarmuustekijä, sanoo Borealin jalostusjohtaja Merja Veteläinen.
Luja korsi on ollut Borealilla tärkeä jalostustavoite jo pitkään. Uudet monitahoiset ohralajikkeet HermanniBOR ja SylvesterBOR ovat hyviä osoituksia työn tuloksista, sillä niiden lakoprosentti lähenee virallisissa lajikekokeissa jo nollaa.
Viime kesän äärikuivista oloista saatuja mittaustuloksia Borealilla hyödynnetään uusien, kuivuutta entistä paremmin kestävien lajikkeiden jalostustyössä. Nykyisistä lajikkeista esimerkiksi kaurat TaikaBOR ja NellaBOR pärjäsivät viime kesän olosuhteissa monia muita paremmin.
Monipuolisuus valttia viljelyssä
Borealilla on jalostusohjelmissa mukana 13 kasvilajia ja lähes 20 eri lajiketyyppiä. Valikoima on haluttu pitää laajana, jotta viljelijöillä olisi mahdollisuus valita sopivin lajike eri käyttötarkoituksiin ja kasvuaikavaatimuksiin.
Kasvilajien monipuolinen käyttö viljelykierrossa on samalla hyvä keino hallita viljelyn riskejä. Öljy- ja palkokasvit sopivat viljatiloilla tähän tarkoitukseen erinomaisesti varsinkin, kun lajikekehitys on mennyt viimevuosina harppauksittain eteenpäin.
– Hieno esimerkki jalostustyön saavutuksista ovat kotimaiset, jo viljelyssäkin hyviksi todetut Plus-rypsit SynthiaBOR ja SynnevaBOR, joiden varrenlujuus on aivan omaa luokkaansa. Samalla niiden satotaso on noussut ilman, että niiden aikaisuudesta olisi jouduttu tinkimään, sanoo Veteläinen.
Uusien lajikkeiden satopotentiaali kasvaa koko ajan ja myös niiden viljelyominaisuudet kehittyvät. Huonokuntoisessa maassa lajikkeen paras sato jää kuitenkin saamatta.
– Tärkeää on viljellä maata niin, että sen rakenne säilyy hyvänä. Silloin siellä viihtyvät mikrobit ja pieneliöstöt, jotka ovat tärkeitä maan kasvukunnon ylläpitäjiä, sanoo Veteläinen.
