Kauranlehtilaikkua, kehälaikkua ja ruostetta on näkynyt tänä kesänä runsaasti niin jalostajan kokeilla kuin viljelijöiden pelloilla. Yhteistä näille kasvitaudeille on, että ne vioittavat kauran lehtiä ja voivat aiheuttaa suurina esiintyminä satomenetyksiä.
Vuosi on ollut kauran tautien suhteen poikkeuksellinen. Yleensä kauran koeruuduilta on saatu vain satunnaisesti tautihavaintoja, koska lehtilaikku on jäänyt alimmaisiin kasvulehtiin ja ruosteet ovat saapuneet Suomeen niin myöhään, että kasvustot ovat ehtineet jo tuleentua. Tänä kesänä tautihavaintoja on ollut runsaasti aina Inkoosta Siikajoelle saakka.
Kauranlehtilaikku
Kauranlehtilaikku. Kauranlehtilaikku näkyy kauran lehdissä aluksi pistemäisinä punaruskeina laikkuina, jotka suurenevat myöhemmin.
Kauranlehtilaikku (Leaf blotch) on Pyrenophora avenae tai Pyrenophora chaetomioides sienen aiheuttama tauti, joka näkyy kauran lehdissä ensin pistemäisinä punaruskeina laikkuina. Myöhemmin ne suurenevat vaihtelevan muotoisiksi, kellertävän punaruskeiksi laikuiksi.
Kauranlehtilaikku leviää siemenen mukana, mutta myös pellon kasvijätteestä. Voimakas siemenperäinen tartunta hidastaa oraiden kehittymistä ja voi pahimmillaan tuhota niistä osan. Myöhemmin kasvukaudella kauranlehtilaikku aiheuttaa satotappioita tuhoamalla yhteyttävää lehtialaa. Pahasti taudista kärsineessä kasvustossa kauran jyvät jäävät pieniksi ja niiden käyttöarvo heikkenee.
Nykylajikkeissa on hyvä peruskestävyys kauranlehtilaikkua vastaan, mutta kovassa tautipaineessa lajikkeiden väliset pienet erot tulevat paremmin näkyviin. Terve, peitattu kylvösiemen on tärkeintä taudintorjunnassa.
Kauran kehälaikku
Todennäköinen kehälaikku. Kehälaikun oireiden erottaminen muista kauran vioituksista on vaikeaa ja voidaan varmistaa vasta dna-pohjaisilla menetelmillä.
Kauran kehälaikku (Halo blight) on Pseudomonas syringae pv. coronafaciens bakteerin aiheuttama laikkutauti, jonka ensioireina ovat pienet vaaleanvihreät, soikeat laikut kauran lehdissä. Taudin edetessä kehälaikun keskusta muuttuu harmaaksi tai ruskean sävyiseksi ja laikun ympärille muodostuu vaalea kehä, mistä tauti on saanut myös nimensä. Kehälaikun aiheuttajabakteeri voidaan tunnistaa varmuudella vasta laboratoriomäärityksen jälkeen, joten pelloilta tänä kesänä kerätyt näytteet tutkitaan vielä yhteistyössä Luken kanssa.
Kauran kehälaikku on siemenlevintäinen kasvitauti, johon perinteiset kasvinsuojeluaineet eivät tehoa. Taudinaiheuttajabakteeri voi säilyä elinvoimaisena olkijätteessä ja maaperässä seuraaviin kasvukausiin. Lisäksi hyönteiset, erityisesti kirvat, voivat levittää tautia kasvukauden aikana. Kostea alkukesä edistää taudin leviämistä tarjoamalla sille otolliset sääolosuhteet.
Kauran kehälaikun tehokkaimmat torjuntakeinot ovat terveen kylvösiemenen käyttö, monipuolinen viljelykierto sekä maan hyvä muokkaus. Viljelykierron suunnittelussa on hyvä pitää mielessä, että kehälaikku voi tartuttaa myös muita viljalajeja kuin kauraa. Eri lajikkeiden kehälaikunkestävyydestä ei ole tutkimustietoa.
Kauran rengasruoste
Rengasruoste. Rengasruosteen tunnistaa punaruskeista itiöryhmistä kauran lehdissä ja varressa.
Kauran rengasruoste (Crown rust) on Puccinia coronata sienen aiheuttama ruostetauti, jonka tunnistaa punaruskeista itiöryhmistä kauran lehdissä ja varressa. Nimensä rengasruoste on saanut mustista talvi-itiöistä, jotka muodostavat taudin edetessä tumman renkaan ruskeiden ruostepesäkkeiden ympärille.
Ruosteet ovat yleensä saapuneet kaukokulkeumana Suomeen verrattain myöhään kasvukaudella, jolloin useimmat kauralajikkeet ovat ehtineet jo tuleentua. Siksi ruosteen aiheuttamat satomenetykset ovat jääneet Suomessa vähäisiksi. Tänä kesänä ruosteet saapuivat selvästi totuttua aiemmin ja ne ehtivät levitä vielä vihertäville kaurakasvustoille. Ilmastonmuutoksen edetessä ruostesienen talvehtimisolot muuttuvat todennäköisesti suotuisammiksi Suomessa ja lähialueilla, jolloin tauti voi iskeä kauraan yhä aikaisemmin kasvukaudella.
Kauran ruosteen aiheuttava sieni tarvitsee talven yli selvitäkseen vihreänä talvehtivan isäntäkasvin. Jos sieni onnistuu talvehtimaan vaihtoehtoisessa isännässä, ruostesienien populaatioiden muuntelevuus kasvaa ja ruosteiden esiintymisaikataulu aikaistuu. Ruotsista tästä on havaintoja. Kauran ruosteen pääasiallinen vaihtoehtoinen isäntäkasvi on Orapaatsama (Rhamnus cathartica), mutta se voi talvehtia myös esimerkiksi raiheinässä ja joissain kastikoissa ja nadoissa.
Ruostetta kestävät lajikkeet olisivat hyvä torjuntakeino taudille, mutta toistaiseksi vasta harvassa Suomessa viljeltävässä lajikkeessa on merkittävää kestävyyttä ruostetta vastaan. Tilanne on kuitenkin parantumassa, sillä Borealilla on tehty jo pitkään risteytyksiä, joilla ruosteenkestävyyttä on tuotu jalostusaineistoon kanadalaisesta lähteestä. Tänä vuonna on käynnistynyt myös pohjoismainen RobOat-hanke, jossa kehitetään yhteistyössä parempaa ruosteen kestävyyttä pohjoisiin olosuhteisiin.
Markkinoilla olevista lajikkeista koeruuduilla on erottunut edukseen Nestor-kaura, jossa ruosteenkestävyyttä on enemmän kuin muissa testatuissa lajikkeissa. Toki Nestor-pelloissakin puimuri värjäytyy punaiseksi, jos ruostepaine on kova. Varmin keino torjua kauran rengasruoste on torjuntaruiskutus.