Kiusasiko kauraa erikoinen vaiko tulevaisuuden normaali kasvukausi?

Kulunut kasvukausi jää mieleen helteistä ja sateista. Onhan näitä ennenkin ollut, mutta tänä kesänä erilaiset sääilmiöt sattuivat maatalouden kannalta huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Sateet kylvöjen ja sadonkorjuun aikaan sekä pitkä hellejakso jyväluvun määräytymisen ja jyvien täyttymisen aikaan näkyivät etenkin eteläisen ja keskisen Suomen pelloilla. Onko tämä jo pysyvää seurausta ilmaston muuttumisesta? Tätä miettivät myös kasvinjalostajat hyödyntäessään poikkeuksellisista kasvuoloista kertyneitä tuloksia tulevan suunnittelussa. Toki jalostajia kiinnostavat kovasti myös lajike-erot ja miten suuria ne ovat kasvuolojen vaikutuksiin verrattuna.

Punertuminen, jälkiversonta ja abortoituminen kauran reaktioita stressiin

Kaura on kasvilaji, joka menestyy pohjoisissa kasvuoloissamme erityisen hyvin. Se on meillä kilpailukykyinen sadontuottaja toisin kuin eteläisemmissä kasvuoloissa. Parhaimmat sadot kaura tuottaa sellaisina kesinä, joina hellepäiviä on vähän ja vettä satelee myös juhannuksen jälkeen. Kulunut kesä ei sellainen ollut ja olosuhteet stressasivat kauraa. Stressitilansa kaura osoittaa punertumalla, joten enemmän tai vähemmän värittyneitä kasvustoja näkyi kuluneella kasvukaudella joka puolella Suomea.

Kaura on muita viljoja herkempi tuottamaan uusia versoja kasvukauden aikana. Jälkiversot ovat kasvin puolustautumiskeino stressiolojen aiheuttamiin menetyksiin. Haittaa jälkiversoista ei ole, jos vaan syyskesän säät sallivat puinnin lykkäämisen. Sivuversojen tarkoitus on yleensä tukea pääverson kasvua ja sadontuottoa luovuttamalla yhteyttämistuotteita sille. Jos pääverso on alkanut jo tuleentua, jäävät yhteyttämistuotteet jälkiversojen käyttöön. Näin kävi vuonna 2020, jolloin suuri osa hyvästä kaurasadosta kertyi nimenomaan jälkiversoista. Kesän 2021 kasvuoloissa aikaisin kylvetyt ja aikaisemmat lajikkeet ehtivät aloittaa tuleentumisen hellekauden päättyessä, joten niissä ei jälkiversontaa juurikaan näkynyt.

Kaura on innokas tuottamaan jyväaihioita, mutta kulunut kesä ei ollut jyvien kehittymisen kannalta suotuisa. Mikäli kaura kärsi stressistä satoikkunan aikana eli 2-3 viikkoa ennen röyhylle tuloa, jäi kauran jyväluku alhaiseksi. Jos taas jyvän täyttymisvaihe oli stressaava, pieneni jyväluku jyvien abortoitumisen takia. Jyväluku on kauralla merkittävämpi satoon vaikuttava tekijä kuin jyväkoko. Aikainen kylvö, kasvualustan hyvä rakenne ja sen multavuus sekä typpilannoituksen jakaminen ovat keinoja, joilla voi auttaa kasvia selviytymään stressioloista.

Tulevaisuuden lajikkeilta vaaditaan kestävyyttä ja sietokykyä

Kun ennusteet ilmastonmuutoksen etenemisestä ovat toteutumassa, vaaditaan kauraltakin kykyä sietää kuivuutta ja korkeampia lämpötiloja. Kasvualustan ja juuriston merkitys sadontuottokyvyn takaajana kasvaa koko ajan. Syväjuurisempia kasveja tarvitaan ja tiedetään myös, että laajempi hiusjuuristo on kasville eduksi. Kasvinjalostajat seuraavatkin mielenkiinnolla juuristotutkimuksen edistymistä, jossa on mm. paikannettu juuriston rakenteeseen vaikuttava geeni.

Kauran taudit eivät erityisemmin häirinneet kuluneena kesänä kasvua. Ruosteet levisivät loppukesästä, mutta vielä toistaiseksi sen verran myöhään, että sadon määrälliset ja laadulliset tappiot olivat vähäisiä. Ruosteitiöiden kulkeutuminen eteläisemmiltä viljelyalueilta Suomeen on kuitenkin jo suuri riski, minkä lisäksi Ilmaston lämpeneminen suosii ruosteita. Siksi ruosteisiin on tärkeää varautua myös tulevaisuudessa. Ruosteenkestävyyttä on jalostettu vuosikymmeniä ja kestäviä lajikkeita on. Ongelmana vain on se, että ruosteet muuntuvat koko ajan. Avainkysymys on, miten pärjäämme tässä kilpajuoksussa.

Kesän yllätyksiä olivat tuholaisten aiheuttamat tuhot kauralla. Kirvat ovat tuttuja ja niiden levittämää kääpiökasvuviroosia näkee säännöllisesti. Viljakukkojen massaesiintymiset ja niiden aiheuttamat lehdistötuhot ovat lisääntyneet. Viljakukko tulee ilmaston lämpenemisen myötä viihtymään meillä entistä paremmin. Sama koskee kahukärpäsiä, jotka jo nyt aiheuttavat naapurimaissamme selviä ongelmia. Myös kaura-ankeroinen on laajalle levinnyt tuholainen, jota olisi tarpeen tutkia myös Suomessa.

Lajikkeina tutkimuksen ja jalostustyön tulokset näkyvät vuosien kuluttua, mutta siihen asti hyödynnettävissä ovat olemassa olevat lajikeominaisuudet ja viljelytekniset keinot. Pidempi korsi näyttäisi takaavan paremman kuivuudenkestävyyden, mutta pitkäkortisen lajikkeenkin on pysyttävä pystyssä, jotta se kiinnostaisi laajemmalti. Myös tuholaisongelmiin etsitään ratkaisua lajikekestävyydestä, mutta toistaiseksi niitä hoidetaan hyvällä viljelykierrolla ja torjunta-aineruiskutuksin.

Nähtäväksi jää, oliko kauraa kiusannut kasvukausi erikoinen vaiko tulevaisuuden normaali.