Lajikevalinnalla voi vähentää kauran toksiiniriskiä

Parina viime vuonna Suomessa on jouduttu hylkäämään tavanomaista selvästi enemmän viljaeriä liian korkeiden DON-toksiinipitoisuuksien takia. Punahomesienen muodostamat toksiinit ovat olleet kauran lisäksi vehnän ja ohran ongelma.

Punahomeen ja toksiinien torjunta on kokonaisuuden hallintaa, jossa tärkeitä osatekijöitä ovat mm. monipuolinen viljelykierto, maan hyvä kasvukunto ja terveen kylvösiemenen käyttö.

Kasvinjalostaja Hanna Haikka Boreal Kasvinjalostus Oy:ltä toteaa, että yksi tekijä toksiiniriskin vähentämisessä on lajikevalinta. Kauranjalostuksessa punahomeenkestävyys on yksi tärkeistä valintaperusteista.

– Yksikään kauralajike ei ole täysin kestävä punahometta vastaan, mutta lajikkeiden toksiiniriskissä on eroja: joillakin lajikkeilla riski on alentunut, suurimmalla osalla keskimääräinen ja joillakin kohonnut, Haikka taustoittaa.

Eri kauralajikkeiden toksiiniriskiin vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta kovin hyvin. Se jo tiedetään, että kauralla punahomeenkestävyys on monen geenin takana oleva ominaisuus, kun taas esimerkiksi vehnältä tunnetaan kestävyyttä tuovia yksittäisiäkin geenejä.

Tietoa kertynyt tartutuskentiltä

Boreal on selvittänyt jalostusaineistonsa toksiiniriskiä vuodesta 2015 lähtien punahomeen tartutuskentillä. Tutkimustyötä on tehty yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa, ja tänä kesänä vastaava kenttä on ollut myös Luken Ruukin koekentällä Pohjois-Pohjanmaalla.

Haikka kertoo, että tartutuskentällä lajikkeet altistetaan kotimaisille punahomesienikannoille, ja kasvukauden ajan kentällä pidetään yllä punahomeelle suotuisia olosuhteita. Syksyllä sato analysoidaan laboratoriossa. Kun lajikkeet kasvavat samoissa olosuhteissa, niiden välisistä eroista saadaan vertailukelpoista tietoa.

– Tartutuskenttien tuloksia yhdistetään jalostusaineiston sukulaisuustietoihin ja hyödynnetään ennustemalleissa; tavoitteena on rikastaa kestävyyttä lisääviä perimätekijöitä uusiin lajikkeisiin, Haikka sanoo.

Vähäisen riskin Inka, Perttu ja Taika

Kymmenessä vuodessa on kertynyt runsaasti havaintoja siitä, mitkä lajikeominaisuudet voivat lisätä tai vähentää kauran toksiiniriskiä. Haikka nimeää vähäisen toksiiniriskiin kauralajikkeiksi myöhäisen Inkan, aikaisen Pertun ja keskimyöhäisen Taikan.

– Esimerkiksi pitkäkortisuus vähentää riskiä, jos tartunta tulee maasta. Lakoherkkyys puolestaan lisää riskiä, sillä kosteissa lakokasvustoissa syntyy sienelle suotuisat olosuhteet. Myös erittäin ohut kuorikerros saattaa nostaa toksiiniriskiä, hän havainnollistaa.

Haikka lisää, että pohjoisilla viljelyalueilla myös kasvuajalla on merkitystä, sillä säätilan muutokset pidemmän tuleentumisvaiheen aikana voivat lisätä toksiiniriskiä.

Eniten riskiin vaikuttaa kasvukauden sää

Punahome leviää pellolle kylvösiemen mukana ja maan kautta ylivuotisen kasvijätteen välityksellä, mutta se voi levitä uusille lohkoille myös ilmateitse. Hanna Haikka muistuttaa, että kaikkein eniten punahomeen tartuntariskiin vaikuttaa kasvukauden sää.

– Olosuhteet ovat suotuisat tartunnalle, kun alkukasvukausi on kuuma ja kuiva, ja viljan kukinnan aikaan on sateista ja siitä eteenpäin ilmankosteus säilyy korkeana, hän kuvailee.

”Toksiinivuosia” tulee usein monta peräkkäin, koska homesieni säilyy helposti pellon olkijätteessä ja voi tartuttaa viljan seuraavanakin vuonna. Haikka huomauttaa, että kylvötavalla – kyntö vai suorakylvö – ei ole asiaan selkeää yhteyttä.

Kemiallisessa torjunnassa olennaista on tarkka ajoitus, sillä torjunta on tehtävä viljan kukkiessa, sillä punahome tarttuu viljaan helpoiten juuri kukinnan aikaan. Toksiiniriskiä minimoiva huolehtii myös siitä, että korjattu sato siirretään mahdollisimman nopeasti kärrystä kuivuriin.

Lisätietoa
Boreal Kasvinjalostus Oy
Hanna Haikka
050 376 6737
hanna.haikka(at)boreal.fi