Härkäpapu vastaa kotimaisen valkuaisrehun tarpeeseen rypsin ja herneen ohella

2.9.2019

Valkuaisomavaraisuuden kasvattaminen ministeri Jari Lepän tavoitteen mukaisesti edellyttää härkäpavun lisäksi myös rypsin ja herneen viljelyn lisäämistä. Borealin toimitusjohtaja Markku Äijälä ei pidä härkäpavun viljelyalan laajentamista 80 000 hehtaariin mahdottomana.

Suomen valkuaisomavaraisuuden nostamista on tavoiteltu jo vuosien ajan, mutta suurta kasvua ei ole vielä nähty. Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän aiemmin tekemän linjauksen mukaan valkuaistuotantoon pyritään hakemaan kasvua myös poliittisin keinoin. Ministeri Leppä on hahmotellut, että 80 000 hehtaarin härkäpaputuotannolla voitaisiin luopua soijarouheen tuonnista kokonaan.

Kotimaisia peltokasvilajikkeita jalostavan Boreal Kasvinjalostuksen toimitusjohtaja Markku Äijälä ei pidä tavoitetta mahdottomana, kunhan aikajänne on riittävän pitkä.

– Aktivoimme härkäpavun jalostusohjelman vuonna 2011. Olemme varautuneet härkäpavun kasvavaan kysyntään uusilla, satoisemmilla, kasvuajaltaan erilaisilla sekä taudinkestävyyden ja varren lujuuden kautta viljelyvarmemmilla lajikkeilla. Ohjelman ensimmäiset valmiit lajikkeet on nyt saatu markkinoille, ja lisää on tulossa lähivuosina.

Yksi Borealin jalostusohjelman kantavista teemoista on härkäpavun kasvuajan sovittaminen Suomen oloihin. Lyhyen kasvuajan lajikkeilla mahdollistetaan härkäpavun viljely entistä laajemmalla viljelyalueella aina III-viljelyvyöhykettä myöten. Eteläiseen Suomeen jalostetaan hieman myöhäisempiä lajikkeita, mikä mahdollistaa suuremman satopotentiaalin.

Samoin tavoitteena on ollut sellaisten härkäpapulajikkeiden kehittäminen, jotka sopivat laadultaan myös yksimahaisten kotieläinten ruokintaan.

Edut viljelykierrossa, haasteita viljelyalan laajentamisessa

Viljelijän kannalta härkäpapu tuottaa hyötyä montaa eri kautta. Härkäpavun lannoitustarve on vähäinen, ja sen kyky sitoa typpeä maahan vähentää typpilannoituksen tarvetta seuraavana vuonna. Sillä on siis erinomainen esikasviarvo niin maan rakenteen kuin lannoituksen näkökulmasta.

Härkäpavun viljelyala kutistui hieman viime vuodesta ja on nyt noin 18 000 hehtaaria, vaikka kiihkeimmän kasvun vuosina viljelyala käväisi jo yli 22 000 hehtaarissa.

Alan pienenemisen taustalla lienevät kahden viime vuoden sääolosuhteet ja niiden vuoksi normaalia pienemmäksi jäänyt sato. Tämä on saattanut säikäyttää viljelijöitä, jotka ovat vasta tehneet tuttavuutta härkäpavun kanssa. Toisaalta myös kylvösiementä on ollut vähemmän saatavilla.

– Parin vaikean kasvukauden jälkeen ei kannata antaa periksi härkäpavun viljelyssä. Viljelyn laajentumisen myötä tieto parhaista viljelymenetelmistä leviää, ja uudet lajikkeet tuovat myös parempia onnistumisia. Härkäpavulle näyttäisi olevan jatkossakin kasvava kysyntä, Markku Äijälä rohkaisee.

Rypsi ja herne nostavat kotimaista valkuaista

Härkäpavun ohella kotimaisen valkuaisrehun olennaisia raaka-aineita ovat myös herne ja rypsi. Kasvilajit ovat mukana Borealin jalostusohjelmissa, jotta niitä pystytään viljelemään eri viljelyvyöhykkeillä.

– Vaikka härkäpapu puhuttaa nyt paljon, niin valkuaiskeskustelua ei kannata rajata siihen. Näkemyksemme mukaan on tärkeää tarjota laajasti mahdollisuuksia sekä viljelyn monipuolistamiseen että rehuteollisuuden raaka-ainetarjontaan, Markku Äijälä toteaa.