Suomalaisten kauralajikkeiden äidiksikin mainittu kasvinjalostaja Leena Pietilä jäi Borealilta eläkkeelle ansiokkaan ja upean 32-vuotisen työuran jälkeen. Pietilän tarkan jalostajansilmän kautta on Suomen markkinoille ja vähän ulkomaillekin syntynyt kolmisenkymmentä uutta kauralajiketta. Niistä yhtenä kirkkaimmista kruunuista on Niklas, joka on tällä hetkellä Suomen ylivoimaisesti viljellyin kaura.
Leena Pietilän ura Borealilla alkoi vuonna 1990, kun silloinen johtaja pyysi häntä Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostusosastolle perunanjalostajaksi.
” En ole katunut, että siirryin Lammin perunantutkimuslaitokselta lyhyemmän työmatkan takia Jokioisiin. Niin mukava ja haasteellinen työsarka tämä on ollut. Jalostin perunaa 10 vuotta ennen kuin siirryin kauranjalostajaksi. Siinä välissä myös MTT:n kasvinjalostusosasto ehti muuttua Borealiksi”, sanoo Pietilä.
Kasvilajin vaihtoon johtaneet tapahtumat alkoivat vuonna 1996, kun Borealilla alettiin pohtia vakavasti perunanjalostuksen tulevaisuutta. Ulkomaisia lajikkeita oli alkanut tulla Suomen markkinoille, eikä resursseja kotimaisen jalostustyön jatkamiseen ollut enää riittävästi.
”Perunan jalostusohjelma oli jo päätetty ajaa Borealilla pikkuhiljaa alas, kun kauranjalostajan paikka vapautui yllättäen. Otin tehtävän mielenkiinnolla vastaan ja lähdin luomaan omannäköistä jalostusohjelmaa puhtaalta pöydältä. Se ei välttämättä ollut huono asia, sillä jokaisella jalostajalla on aina hieman omanlaisensa jalostajansilmä, jonka mukaan hän valitsee tietyntyyppistä aineistoa aika orjallisesti.”
Niklas, Akseli, Oiva, Meeri, Luukas, Nestor ja moni muu
Pietilän omaa jalostajansilmää miellyttää eniten, kun kaurakasvusto on mahdollisimman tasainen ja yhtenäinen. Myös satoisuuden hän on harjaantunut näkemään jo kasvustosta, minkä myös kasveista kerätty data ja jalostajakollegat vahvistavat. Pietilän tarkan jalostajansilmän kautta on Suomen markkinoille ja vähän ulkomaillekin syntynyt kolmisenkymmentä uutta kauralajiketta. Mieltä sykähdyttäviä lajikkeita on niiden joukossa useita.
”Niklas on se huippu. Siinä onnistuimme kyllä erinomaisen hyvin, sillä se on aikainen ja isojyväinen lajike. Niklas tuli myös markkinoille sopivaan saumaan juuri silloin, kun teollisuus alkoi painottaa suurempaa jyväkokoa ja 2 mm seula tuli mukaan lajitteluun.”
Toisena kohokohtana Pietilä nostaa lajikkeista esiin Akselin, joka paransi aikaisten kaurojen satotasoa huikeasti. Vaikka Akseli koki matkan varrella kovia, viljellään sitä edelleen ja se on erinomainen rehukaura. Sellaisena Akselia myös markkinoitiin alusta alkaen.
”Akseli levisi satoisuutensa takia hyvin laajaan viljelyyn ja sitä päätyi myös vientiin ja myllykauratuotantoon, joihin emme olleet sitä tarkoittaneet. Saimme Akselin jyväkoosta aina Saksaa myöden palautetta, että kaikkea muuta saatte tuoda paitsi Akselia.”
Tapaus oli hyvä muistutus, että jalostajalla on yksin aika pienet mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaiseen käyttöön lajikkeet lopulta menevät. Tarvitaan koko siemenketjun yhteistyötä, jotta lajikevalinnat osataan tehdä oikein eikä pettymyksiä tule.
Se, että lajikkeen saa listattua kasvilajikeluetteloon, on vasta hyvä alku. Lajikkeen hyvyyden ratkaisee lopulta se, miten lajike lähtee leviämään käytännön viljelyssä.
”Oivasta olen saanut jälkikäteen viljelijöiltä paljon hyvää palautetta, mutta sen markkinoille pääsy oli pienestä kiinni. Kun Oivaa tarjottiin siemenliikkeille edustukseen, ei se meinannut kelvata oikein kenellekään. Se harmitti ihan hirveästi, sillä Oiva on hyvä lajike.”
Suomen viljellyimpiin kauroihin viimeiset kymmenen vuotta kuuluneen Meerin kanssa markkinoillepääsyn epävarmuustekijät liittyivät sen korteen, joka oli virallisissa lajikekokeissa osoittanut hienoista heikkoutta.
”Borealin omat jalostajankokeet näyttivät, ettei se ollut mikään heikkokortinen lajike. Onneksi Hankkijan väki tämän uskoi ja he tekivätkin Meeristä ison lajikkeen. Olin silloin erittäin tyytyväinen, että he arvostivat jalostajan näkemystä.”
Uusimmista kauralajikkeista Pietilään ovat vaikutuksen tehneet aikainen Luukas ja myöhäinen Nestor, jotka ovat vasta tulossa markkinoille.
”Molemmat ovat selkeitä satohyppäyksiä aiempiin lajikkeisiin verrattuna. Ne ovat myös laadukkaita lajikkeita, joilla näyttää olevan sietokykyä hyvin erilaisille kasvuoloille.”
Uusia jalostustekniikoita ja tehokkaampaa tekemistä
Kasvinjalostus on tehostunut sekä jalostusteknisesti että työvoiman käytöltään merkittävästi niistä ajoista, kun Pietilä aloitti kasvinjalostajana. Myös yhteistyö ruokaketjun eri toimijoiden kanssa on tiivistynyt.
”Laatupuoli tuli kauranjalostukseen vahvasti mukaan 1990-luvun puolivälissä. Silloisella johtajalla Voitto Koskenmäellä ja jalostusjohtaja Eero Nissilällä oli vankka näkemys, että meidän on kysyttävä satoa käyttävältä teollisuudelta, millaisia lajikkeita he tarvitsevat. Pikkuhiljaa pääsimme kärryille lajikkeilta vaadittavasta laadusta.”
Myös jalostuksen työvälineet ovat kehittyneet paljon. Peltodata kerätään nykyään paperilomakkeiden sijaan sähköisesti tietokantaan ja uudet tekniikat, kuten genomivalinta, mahdollistavat enemmän tekemistä pienemmällä peltokoemäärällä.
”Vielä 2000-luvun alussa pellolla havainnointi oli hyvin vahvaa, koska uusia jalostuksen työkaluja ei ollut käytössä. Teimme pellolla paljon töitä, kun valitsimme ja arvioimme kasvityyppejä. Myös jalostajatiimi on nyt paljon yhtenäisempi kuin alussa, jolloin jokainen istui omassa huoneessaan ja teki hommia itsenäisesti. Nykyään mietimme asioita paljon enemmän yhdessä.”
Uudet työvälineet ovat helpottaneet kasvinjalostajien työtä, mutta toisaalta myös työn haasteet ovat lisääntyneet. Tautiominaisuudet, laatuvaatimukset ja stressitekijät vaativat oman huomionsa ja lisäävät erityisesti peltokokeiden vaikeuskerrointa.
” Vaihtelevissa oloissa valintatyö vaikeutuu. Jalostaja joutuu pohtimaan paljon enemmän, johtuuko kasvin menestyminen tai menestymättömyys olosuhteista vai kasvin ominaisuuksiin liittyvistä tekijöistä.”
Kasvinjalostajan työtä Pietilä kuvailee vaihtelevaksi, vaikka vuodessa onkin tietyn kaavan mukaan etenevä rutiinikierto. Lisäpotkua ja energiaa työhön tuovat onnistumiset jalostustyön eri vaiheissa. Ilonaiheita voi löytyä niin uusista lajikkeista kuin risteytysten tai peltokokeiden onnistumisistakin.
”Jokainen kesä on erilainen, mikä pitää mielenkiinnon yllä. Vaikka tulosten laskenta ja uuden suunnittelu tuntuukin talvella joskus puuduttavalta, unohtuu se kesän aikana, kun kiertää pelloilla katsomassa kokeita. Kesän jälkeen uusia tuloksia alkaa taas odottamaan innolla.”
Pietilä näkee kauran ääriolojen kestävyydessä vielä parantamisen varaa, sillä kaura reagoi herkästi kesän kuivuuteen ja hellejaksoihin.
”Avainasemassa on juuriston rakenne ja kuivuutta kestävien lajiketyyppien esiin kaivaminen jalostusaineistosta. Genomivalinta voi tulevaisuudessa olla tässä avuksi, mutta vielä toistaiseksi dataa kuivuusstressikokeista on liian vähän, jotta valinnan voisi tehdä luotettavasti.”
Eläkkeelle Pietilä jäi 1.9.2022 alkaen haikein mielin. Edeltävä kesä oli niin kiireinen, ettei hän ehtinyt laskea päiviä tai suunnitella tulevaa sen kummemmin.
”Siihen luotan, että hommat jatkuvat kuitenkin hyvissä käsissä. Genomisen valinnan ympärilläkin on hyvä tiimi sitä hoitamassa.”
