Vahva korsi, helppo puinti ja hyvä sato. Viljelyvarmuus ja satoisuus ovat Kari Tuoviselle tärkeitä ominaisuuksia kasvinviljelytilan riskienhallinnassa. Viime kesänä Alvari osoittautui hyväksi valinnaksi satakuntalaisella pellolla.
Kun Kokemäellä kasvinviljelytilaa pitävä Kari Tuovinen valitsee lajikkeita viljelysuunnitelmaansa, hän katsoo ensimmäisenä lajikkeen kasvuaikaa sekä korren lujuutta.
– Kaikkein aikaisinta lajiketta en omalle tilalleni ole tullut valinneeksi, mutta aikaisuus on yksi tärkeimmistä valinnan kriteereistä. Korren lujuuden kautta tuleva puintivarmuus on myös tärkeää, hän kertoo.
– Hyvää on myös se, että uudet, aikaiset monitahoiset ohrat antavat hyvin satoa, hän toteaa.
Kun Tuovinen kylvi viime keväänä Alvari-ohrauutuutta, hän odotti lajikkeelta nimenomaan hyvää satoa ja helppoa puintia. Odotukset täyttyivät, vaikka kasvukausi olikin viileä ja sateinen, eikä poutaisia puintipäiviä montaa ollut.
Satoa Alvari tuotti keskimäärin yli 7000 kg/ha, ja jyvien hehtolitrapaino oli 67,2 kiloa.
– Alvarin viljely oli positiivinen kokemus. Alvari oli korreltaan pidempi kuin aiemmin viljelyssä ollut Severi, mutta korsi kesti, eikä kasvusto mennyt lakoon. Kasvusto myös valmistui suhteellisen tasaisesti muutamia varjopaikkoja lukuun ottamatta, Kari Tuovinen kertaa.
Satopotentiaalia löytyy
Muokkaustekniikkana Kari Tuovinen käytti syyskyntöä ja keväistä äestystä, mikä tuntui sopivan tämän kasvukauden kosteisiin oloihin. Typpilannoituksen hän on pitänyt hyvin maltillisena, noin 80 kg/ha tuntumassa.
– Alvarin ominaisuudet kyllä sietäisivät rohkeampaakin lannoitusta, joten täyttä potentiaalia ei varmasti tullut hyödynnettyä. Viileänä vuonna kuitenkin pohditutti, olisiko sato ehtinyt valmistua
isommalla lannoituksella.
– Oma uskallus ei ehkä ole kehittynyt lajikekehityksen kanssa samassa tahdissa, jotta uusista lajikkeista saisi kaiken potentiaalin irti, hän pohtii.
Vaikka hyvää puintikeliä joutui odottamaan jonkin verran, Alvari pysyi puintikuntoisena loppuun asti. Kuivaus otti aikaa hiukan enemmän kuin normaalisti, mutta kaiken kaikkiaan lopputulos miellytti Kari
Tuovista.
– Vanha sanonta piti paikkansa, että vilu viljan kasvattaa. Muutenkin taisi olla niin, että luonto teki taas kerran enemmän kuin isäntä, hän toteaa.
Teksti on julkaistu alun perin Borealin Kasvussa-sidosryhmälehdessä joulukuussa 2017.
