Kokoviljasäilörehu auttaa optimoimaan nautojen ruokintaa

lehma-syo-nurmea

Maittava ja sulava kokoviljasäilörehu lisää nautojen karkearehun syöntiä jopa 10­–15 prosenttia. Ummessa oleville lehmille ja nuorelle karjalle se sopii sellaisenaan, ja lypsylehmille se tuo pelivaraa nurmisäilörehuun perustuvan ruokinnan optimointiin.

Kokoviljasäilörehu on sulavuudeltaan nurmisäilörehua heikompaa, mutta se tuottaa suurta hyötyä nurmisäilörehun täydentäjänä. Tutkimuksissa on todettu, että karkearehuun lisätty kokoviljasäilörehu parantaa syöntiä jopa 10–15 prosenttia.

Kokoviljasäilörehu soveltuu kaikille naudoille, mutta sen osuus ruokinnassa optimoidaan eri tavalla eri tuotantovaiheissa. Esimerkiksi ummessa olevat lehmät ja isommat hiehot tarvitsevat kevyemmän ja täyttävämmän ruokinnan, jossa saa olla runsaasti kokoviljasäilörehua.

– Hyvälaatuinen nurmisäilörehu on niille liian vahvaa energialtaan, kun taas kokoviljasäilörehu on juuri oikeaa tasoa. Se sisältää luontaisesti myös tärkkelystä. Pihattonavetoissa, joissa yksilöllinen tunnutusruokinta ei ole mahdollinen, pieni tärkkelyslisä umpilehmien seosrehussa helpottaa pötsimikrobien sopeutumista ruokinnan muutokseen poikimisen jälkeen. Lisäksi annetaan tarvittaessa valkuaistäydennystä rypsistä sekä umpikivennäistä, kertoo nautarehujen kehityspäällikkö Pirjo Hissa Hankkijalta.

Kaiken takana on lehmän ruokahalu

Lypsävien lehmien ruokinnassa pääosassa on nurmisäilörehu, jota tarvittaessa täydennetään kokoviljasäilörehulla, viljalla sekä kivennäis- ja valkuaislisällä.

– Suomen navetoissa on tyypillisesti käytössä lypsyrobotti, jossa ruokinta perustuu robotin jakelemiin ruokintaseoksiin. Lypsyllä käydessään lehmän pitää saada syötyä 2–8 kg väkirehua. Ruokinta optimoidaan siten, että lehmä menee robottiin mielellään, Pirjo Hissa valottaa.

– Jos tuottaja on onnistunut tekemään hyvin sulavaa säilörehua, lehmiä ei välttämättä aina huvita mennä lypsyrobotille. Appeen sopivan energiatason säätämiseen kokoviljasäilörehu on siis todella hyvä vaihtoehto, Pirjo Hissa toteaa.

Myös säilöntälaatu on nautojen ruokahalun kannalta olennainen asia ja vaatii huomiota. Pirjo Hissa peräänkuuluttaa aiheesta myös lisää tutkimusta.

– Säilöntälaatu vaikuttaa paljon siihen, miten paljon eläimet syövät ja miten esimerkiksi robotin kierto toimii. Pahimmassa tapauksessa huonolaatuinen säilöntä pilaa muunkin appeen. Tutkimustietoa tarvitaan myös erilaisten tuoreviljojen säilönnästä, Pirjo Hissa toteaa.

Tilan omat rehut käyttöön analyysin kautta

Lihakarjalle kokoviljasäilörehu soveltuu vasikkavaiheen jälkeen sellaisenaan, mutta vilja- ja valkuaistäydennystä nekin kaipaavat.

– Lihakarjalle tärkeää on hyvä sulavuus ja hyvä energiansaanti. Etenkin silloin, jos viljan tai säilörehun laadussa on puutteita, rypsillä täydennetty ruokinta parantaa syöntiä ja kasvua. Myös umpilehmien ja hiehojen ruokinnassa valkuaista täydennetään usein rypsillä, Pirjo Hissa kertoo.

Hän rohkaiseekin hyödyntämään tilan omia rehuja parhaalla mahdollisella tavalla. Eläinten ja tuotoksen kannalta parhaat täydennysrehut selviävät rehuanalyysin ja ruokinnan suunnittelun kautta.

– Rehun koostumuksessa voi olla isoja eroja. Lisäksi kokoviljasäilörehun kivennäiskoostumus on monesti erilainen kuin nurmisäilörehuissa. Nämä kannattaa selvittää ja täydentää tarpeen mukaan valkuaisella ja kivennäisillä, jotta saadaan aikaan paras ja eläinten terveyden kannalta turvallinen kasvu, hän toteaa.

Sulavuuteen voi vaikuttaa lajikevalinnoilla

  • Kokoviljasäilörehun kuiva-ainesadot ja sulavuutta ilmaisevat D-arvot ovat monesti käänteisellä tavalla suhteessa toisiinsa: kertaniitolla saatava sato on usein suuri, mutta sadon sulavuus ei välttämättä ole paras mahdollinen.
  • Tehokkaimmin sulavuutta voi edistää valitsemalla lajit ja lajikkeet, joissa niin tähkän kuin korren sulavuus on kohdallaan. Ohran sulavuus on kokeissa ollut selvästi korkeampi verrattuna kauraan, kevätvehnään tai kevätruisvehnään.
  • Huonommin sulavan korren osuutta säilörehussa voi säätää myös sadonkorjuuvaiheessa niittämällä sadon pitkään sänkeen.
  • Ohralajikkeista TrekkerBOR-ohralla kuiva-ainesato, sulavuus ja D-arvot ovat olleet kärkipaikalla useissa Luken koesarjoissa. Raakavalkuaispitoisuus on samaa tasoa muihin viljalajeihin verrattuna.
  • Hankkijan ja Borealin yhteistyössä tekemät kokoviljasäilörehun valmiit kylvösiemenseokset perustuvat kaksitahoiseen Trekker-ohraan, jonka sulavuus on vienyt toistuvasti ykkössijan kokoviljasäilörehun sulavuuskokeissa. Ohrapohjaisia seosvaihtoehtoja ovat Trekker ja Rocket-herne sekä Trekker ja Steinar-kaura. Kolmas seosvaihtoehto on valkuaispitoinen Marble-vehnän ja Rocket-herneen seos, joka soveltuu etenkin eteläiseen Suomeen.