Laadukas nurmirehu parantaa tuotosta ja pienentää maidon ja lihan päästöjä

20.5.2020

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin viisi prosenttia on peräisin maidon- ja lihantuotannosta. Pääosin nämä ovat naudan ruoansulatuksessa ja lannankäsittelyssä syntyviä metaani- ja typpioksiduulipäästöjä. Sulava ja valkuaispitoinen karkearehu lisää karjan tuotosta ja sitä kautta vähentää maitolitran ja lihakilon tuottamisesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

Pohjoismaissa nautakarjan ruokinta perustuu nurmisäilörehuun. Märehtijät pystyvät muuntamaan ihmiselle kelpaamattoman nurmirehun proteiiniksi – siis laadukkaaksi maidoksi ja lihaksi. Tämä tapahtuu märehtijän pötsissä elävien mikrobien avulla. Pötsin hapettomissa oloissa tapahtuvan maitohappokäymisen sivutuloksena syntyy myös metaania, jonka märehtijä röyhtäilee ulkoilmaan.

Metaani on yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, joten nautakarjatuotannon metaanipäästöjen vähentämisellä on suuri merkitys ilmaston kannalta.

Metaanin vähentäminen keskeistä

Metaanin tuotantoon naudan pötsissä vaikuttaa moni asia: rehun syöntimäärä, rehun laatu, eläimen koko ja ravintoaineiden hyödynnyskyky, energiankulutus, kasvuvauhti, tuotantovaihe sekä ympäristön lämpötila. Metaanin tuotannon vähentämiseen pyritään kiivaasti niin eläinjalostuksen kuin ruokintasuunnittelun keinoin.

Pohjoismaissa nautojen ruokinta perustuu nurmirehuun, sillä nauta pystyy hyödyntämään kuitupitoista rehua, joka ei sovellu yksimahaisille eläimille tai ihmisille. Väkirehun osuuden kasvattamisen tai rasvalisien on todettu vähentävän jonkin verran metaanin tuotantoa, mutta ongelmana väkirehuvaltaisessa ruokinnassa on hapanpötsin riski. Samoin joillakin rehuun lisättävillä lisäaineilla kuten kasviuutteilla on kokeissa saatu aikaan muutoksia pötsikäymisen toimintaan ja sitä kautta metaanin tuotantoon.

Merkittävimmin metaanipäästöihin vaikuttaa karkearehun sulavuus. Kanadalaisessa laajassa ruokintakokeessa osoitettiin, että kun karkearehun sulavuus paranee prosentilla, tuotannon metaanipäästöt pienenevät 1,5 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että kun hyvin sulavan kuiva-aineen syönti lisääntyy, absoluuttinen metaanintuotanto kasvaa – mutta samalla metaanintuotanto tuotettua kiloa kohti pienenee, koska maitotuotos kasvoi lisääntyneen syönnin ansiosta.

Siis: mitä sulavampaa ja valkuaispitoisempaa naudoille syötettävä karkearehu on, sen vähemmän metaanikaasuja pötsissä syntyy tuotettua maito- ja lihakiloa kohti.

Sulava rehu parantaa syöntiä ja tuotosta

Karkearehun hyvä sulavuus lisää rehun syöntiä ja nostaa rehusta saatavan energian määrää ja tätä kautta kasvua ja maitotuotosta. Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan yhden prosentin eli 10 gramman ero sulavuudesta kertovassa D-arvossa vastaa jopa 0,5 litran maitotuotosta vuorokaudessa.

Samoin periaattein paranee lihakarjan kasvu: rehun D-arvon nousu yhdellä grammalla kuiva-aineessa parantaa lihanaudan päiväkasvua keskimäärin 2,6 grammaa.

Jos käytössä on huonosti sulavaa rehua, sulavuustappiota voidaan kompensoida tiettyyn pisteeseen asti syöttämällä lehmälle väkirehua. 10 gramman D-arvon pudotusta kompensoimaan tarvitaan kuitenkin 1 kg väkirehua.

Satotavoitteen lisäksi myös laatutavoite

Näin koostat nurmiseoksen Suomen oloihin. Käytä aina: timotei ja nurminata. Poutiville maille: ruokonata. Laatua parantamaan ja luomuun: puna-apila. Etelään: englanninraiheinä.

Näin koostat parhaan nurmiseoksen Suomen oloihin. Klikkaa kuva isommaksi!

Laadukkaan nurmirehun tuottama etu on siis merkittävä, joten sulavuuteen kannattaa panostaa korkean satotavoitteen lisäksi. Nurmikasvilajien ja -lajikkeiden välillä on merkittäviäkin sulavuuseroja, ja myös kasvukauden olosuhteet sekä korjuun ajoittuminen suhteessa nurmen kasvurytmiin vaikuttavat sulavuuteen.

Isoimmat lajikkeiden väliset sulavuuserot ovat timoteissa. Myös ruokonadalla lajikkeiden välillä on sulavuuseroja. Ruokonataa sisältävien seosten kehitystä kannattaa tarkkailla, koska ruokonadan sulavuus saattaa laskea nopeammin kuin muiden seoskomponenttien.

Tutustu Borealin nurmijalostusohjelmiin ja kotimaisiin nurmikasvilajikkeisiin!

 

Tekstissä käytetyt lähteet

Metaanin tuotanto nautojen ruokinnassa:

Boadi, D.A. and Wittenberg, K.M. (2002) Methane Production from Dairy and Beef Heifers Fed Forages Differing in Nutrient Density Using the Sulphur Hexafluoride (SF6) Tracer Gas Technique. Canadian Journal of Animal Science, 82, 201-206.

Broucek, Jan (2014) Production of Methane Emissions from Ruminant Husbandry: A Review. Journal of Environmental Protection, Vol.5 No.15, November 26.

Sulavuuden vaikutus nautojen ruokinnassa:

Huuskonen, Arto (2010) Nurmisäilörehun laadun merkitys lihanaudan ruokinnassa. Maataloustieteen päivät 2010, Nro 26.

Juutinen, Elina (2011) Säilörehun sulavuuden sekä väkirehu- ja valkuaistäydennyksen vaikutukset maidontuotannossa. Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Maataloustieteiden laitos, pro gradu -tutkielmat.