Timotei on Suomen oloissa nurmiseosten luotettava peruskasvi, joka kykenee nurmilajeista varmimmin tuottamaan määrältään ja laadultaan hyvän säilörehusadon vuodesta toiseen. Timoteilajikkeen valinta kannattaa kuitenkin tehdä huolella, sillä viisaalla päätöksellä vuoden maitotili voi kasvaa 140 lehmän tilalla jopa yli 15 000 eurolla. Avaintekijä on lajikkeen ruokinnallinen laatu, joka on nurmiviljelyn kannattavuuden näkökulmasta vielä huippuunsa viritettyä sadontuottoakin merkityksellisempi asia.
Timotei muodostaa säilörehunurmien ja sitä kautta lehmien ruokinnan perustan ja syystä. Se on nurmilajeistamme parhaiten sopeutunut ilmasto-olosuhteisiimme ja on lisäksi ruokinnalliselta laadultaan ylivoimainen pohjoisissa oloissa.
Kotimaisella lajikejalostuksella timoteille tavoitellaan vielä nykyistäkin suurempaa satoa, parempaa sulavuutta (D-arvo) ja korkeampaa sulavan kuidun määrää. Eikä talvenkestävyyttäkään ole jalostuksessa unohdettu.
”Pääsuunta on se, että jalostamme huippulaatuisia lajikkeita. Kun sulavuuden ja kuitupitoisuuden suhde on optimaalinen, takaa se hyvän syönnin, energiansaannin sekä pötsiterveyden ja tätä kautta korkean maitotuotoksen. Mitä sulavampaa rehu on, sitä vähemmän se tuottaa myös metaanipäästöjä”, sanoo Borealin timoteinjalostaja Pertti Pärssinen.
Myös viljelijät tiedostavat nurmirehun laadun merkityksen ruokinnassa ja huomioivat lajikevalinnassa aiempaa useammin sadon määrän lisäksi myös sen laadun. Laatuun satsaaminen kannattaa tilan talouden näkökulmasta.
”Jos lajikkeiden laatuero D-arvossa on 20 g/kg, on sen vaikutus maitotuotokseen vuorokaudessa 1 litra/lehmä. Laskettuna 40 sentin tuottajahinnalla ja 140 päisellä karjalla lajikkeiden välinen laatuero voi tarkoittaa tilan maitotilissä jopa 20 000 euroa vuodessa”, Pärssinen laskee.
Lajiketyypeissä laatua ja jälkikasvukykyä
Timoteistä jalostetaan Borealilla kahta lajiketyyppiä, jotta tilojen erilaisiin viljelytarpeisiin, olosuhteisiin ja niittokiertoihin löytyisi aina paras mahdollinen lajike. Molempien lajiketyyppien satoa ja laatua hilataan jatkuvasti paremmiksi.
Myöhäisen lajiketyypin ns. laatutimoteit, kuten TuureBOR, NuuttiBOR ja HerttaBOR ovat sulavuudeltaan erinomaisia. Niiden laadun muutokset ovat hitaita ja korjuuikkuna siksi leveä. Niitä voidaan pohjoisempana käyttää myös kahden niiton korjuurytmissä.
Aikaiset, korkean jälkikasvukyvyn lajikkeet, kuten RhoniaBOR, RubiniaBOR sekä uutuudet DiandraBOR ja DorothyBOR tuottavat korkean sadon kaikissa kolmessa niitoissa. Niiden laatu jää hieman myöhäisten lajiketyyppien laadusta, mutta oikea-aikaisella korjuulla myös niistä on mahdollista saada etenkin ensimmäisessä niitossa laadukasta nurmirehua. Toisessa niitossa huippulaadun tuottaminen on paljon vaikeampaa.
”Aikaisten lajikkeiden ongelma on siinä, että ne tekevät toisessa niitossa runsaasti kortta, mikä laskee jälkikasvusadon D-arvoa. Koska toisessa niitossa korjuuajankohdalla ei pysty juurikaan vaikuttamaan rehun laatuun, on lajikeominaisuuksilla iso merkitys. Laadun näkökulmasta jälkikasvulajikkeita kannattaa käyttää etupäässä laatutimoteiden kumppaneina seoksissa”, sanoo Pärssinen.
Timotein monista hyvistä ominaisuuksista huolimatta sen viljely puhtaana on suositeltavaa ainoastaan turvemailla ja silloinkin vain yhdessä toisen timoteilajikkeen kanssa. Jälkikasvulajikkeen ja laatutimotein seos on toimiva yhdistelmä myös turpeella.
”Timotei sietää happamuutta eikä turvemailla ole vedestä pulaa. Muilla mailla kannattaa käyttää nurmiseoksia, joissa timotein joukkoon on lisätty 20-30 % nurminataa. Nurminata lisää sadontuottoa ilman, että nurmisadon ruokinnallinen laatu vaarantuu”, Pärssinen sanoo.
Kestävyydelle kysyntää edelleen
Borealilla testataan timotein viljelyvarmuutta koko nurmenviljelyalueella. Kattava koepaikkaverkko on välttämätön, sillä muutamasta leudosta talvesta huolimatta nurmilajien talvenkestävyyden merkitys ei ole vähentynyt. Sen tarve on kuitenkin muuttanut muotoaan.
”Leutoina syksyinä nurmen riittävä karaistuminen saattaa vaarantua ja varsinkin lumettomina talvina pakkasvauriot ja myös jääpoltevauriot voivat jopa lisääntyä. Jääpoltteen suhteen timotei on kuitenkin kaikkein kestävin nurmikasvi”, sanoo Pertti Pärssinen.
Muutokset talvenkestävyyden tarpeessa on huomioitu myös jalostuksessa ja katseet käännetty kohti nurmilajien juuristoa.
”Uumoksumme, että juuristosta löytyy ratkaisuja niin talven- kuin kuivuudenkestävyyteenkin. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisää”, Pärssinen sanoo.
Hiilensidonta juuristoon on yksi asioista, joita Borealilla selvitetään yhdessä tutkimuksen kanssa.
”Oletuksena on, että juuriston hiilensidonnan kannalta on hyvä käyttää nurmiseoksissa useampia lajeja. Timoteilla on runsas juuristo, mutta se on suhteellisen pinnassa. Nadoilla juuristomassaa saadaan vietyä syvemmälle maahan”, sanoo Pärssinen.
Borealilla ollaan varmoja siitä, että timotei tulee säilymään tärkeänä ja vakaana lajina pohjoismaisessa nurmentuotannossa. Myös timoteijalostuksen tulevaisuus näyttää Borealilla hyvältä, sillä jalostusaineisto, josta uusia lajikkeita luodaan, on vahva. Virallisissa lajikekokeissa on hyviä lajikekandidaatteja tulossa jo lähivuosina.
”Odotamme paljon myös genomiselta valinnalta, jota olemme tuomassa timotein jalostukseen nopeuttamaan lajikekehitystä. Seuraavan sukupolven lajikkeet ovat huippulaatuisia, mutta myös niiden satotaso on nykyisiä korkean jälkikasvutyypin timoteilajikkeita korkeampi”, Pärssinen lupaa.
