MatildaBOR on ykköslajike ruokaherneeksi, mutta sen satotaso riittää myös rehuhernetuotantoon.
Lauri Poso viljelee Loimaan Kojonkulmalla Ylitalon tilaa, jonka viljelykiertoon herne on kuulunut jo pitkään. Tilalla on viljelty koko ajan nimenomaan ruokahernettä, joka menee tällä hetkellä sopimustuotantona tölkkihernekeittojen valmistajalle.
Markkinatuotot herneestä ovat hyvät, kunhan viljely onnistuu niin sadon kuin keittolaadunkin puolesta. Lisäksi herne on viljatilalla erinomainen viljelykiertokasvi, sillä sen esikasviarvo on korkea. Lauri Poso noteeraa herneen eduksi myös vähäisen typpilannoitustarpeen.
”Koska herneelle käytetään eri tehoaineita kuin viljoille, ehkäisee herne myös rikkakasviaineresistenssiä. Ja rikkakasvien torjunnastahan ei kannata herneenviljelyssä tinkiä, sillä rikkakasvit voivat pahimmillaan estää puinnin kokonaan”, Poso toteaa.
Herneen väri ei ratkaise satotasoa
Matilda on vihreäsiemeninen ruokaherne, jonka satotaso on riittävä myös rehuhernetuotantoon.
Kun hernelajikkeen vaihto tuli Ylitalon tilalla ajankohtaiseksi, kiinnostui Poso Borealin uudesta MatildaBOR -herneestä, jonka koetulokset lupasivat hyvää. Vaikka monilla on käsitys, että vihreät, suomalaiseen hernekeittoon kelpaavat lajikkeet ovat heikompisatoisia kuin keltasiemeniset lajikkeet, niin mitään geneettistä syytä tähän ei ole. Vihreistä herneistä voidaan kasvinjalostuksella kehittää aivan yhtä satoisia lajikkeita kuin keltaisistakin.
Matilda on tästä hyvä osoitus. Matildan keittolaatu on erinomainen, mikä takaa sille paikan ruokahernetuotannossa. Korkea satotaso taas tekee Matildasta moniottelijan, joka menestyy myös rehuherneenä. Virallisissa lajikekokeissa 2016-2023 Matilda on 6 % Astronautea satoisampi.
Tonnin ero vanhaan lajikkeeseen
Ylitalon tilalla kasvoi Matildan rinnalla vielä tänä vuonna myös vanhempaa ruokahernelajiketta, mikä teki lajikevertailusta helppoa.
”Matilda oli koko kasvukauden kehitysasteissa pari päivää Rokkaa jäljessä ja kasvoi Rokkaa pidemmäksi”, Poso sanoo.
Elokuun viidentenä päivänä Matildan puinnit olivat käynnissä. Kasvusto oli tuleentunut hyvin tasaisesti ja se oli pystyssä ja irti maasta. Puintikosteus oli noin 16 %:ia. Usein Poso on puinut rajaiset maahan, mutta nyt niiden puinti säilöön onnistui ongelmitta. Talmaa ei koneistoon kertynyt.
”Ei tämä tällä kertaa paljon viljan puinnista eronnut. Kun hernettä pääsee puimaan kuivana, niin puimurihan on sen jälkeen sisältä niin kuin pesty”, sanoo Poso.
Ylitalon tilalla herne on saatu korjattua vaikeampikin vuosina.
”Kunhan kasvusto on rikoista puhdasta eikä hölmöile lähtemällä puimaan liian aikaisin, niin homma onnistuu. Kuivauksessa täytyy huomioida, että pikamittarit ovat herneellä epätarkkoja. Perimätiedon mukaan sopivan varastointikosteuden voi todeta, kun laittaa herneen betonilattialle ja lyö vasaralla päälle. Jos herne menee murusiksi, niin kosteus on kohdallaan”, kertoo Poso.
Satoa Matildasta kertyy kasvukauden vedenpuutteesta huolimatta mukavasti noin 3 tonnia, joka on tonnin enemmän kuin vanhalla lajikkeella. Näillä kokemuksilla Matildalle voidaan odottaa hyvää tulevaisuutta suomalaisessa herneen viljelyssä.
Juttua on päivitetty virallisten lajikekokeiden 2016-2023 satotiedolla 2.4.2024.
