Brünnin kaupungin augustinolaisluostari, Itävalta-Unkari. Eletään vuoden 1865 kevättä. Hiukan päälaelta kaljuuntunut mies, jolla on munkin kaapu, tutkii tarkasti Pisum sativumin versoa. Hän tarttuu pinsettiin, poistaa heteet ja pölyttää herneen isälajikkeen siitepölyllä.
Mies on Gregor Mendel, nykyaikaisen perinnöllisyystieteen isä, joka keksi herneitä risteyttäessään periytymisen peruslainalaisuudet. Hänen oivallustensa seurausta oli, että enää toivottujen ominaisuuksien valinta ei perustunut pelkästään emokasvin ulkoasuun, vaan hallituilla risteytyksillä haluttuja ominaisuuksia pystyttiin myös yhdistelemään kasveihin. Kun puhdas valintajalostus perustui pellolla tapahtuneisiin sattumanvaraisiin risteytymisiin, risteytysjalostuksessa jalostaja pystyi itse päättämään risteytyksiin hyväksyttävät vanhemmat ja vaikuttamaan sitä kautta kasvin ominaisuuksiin. Kun Mendel julkaisi oivalluksensa esitelmänä, oli tieteellinen kasvinjalostus saanut alkunsa.
Suomeen 1900-luvun alussa
Suomalaista kasvinjalostusta kaivattiin jo ennen kuin se oli keksittykään. On arvioitu, että valtava tarve uusien kasvilajien maahantuonnille, luonnonvaraisten kasvien käyttöönotolle ja uusien lajikkeiden jalostukselle oli olemassa jo 1700- ja 1800-luvulla.
Milloin kasvinjalostustyö sitten alkoi Suomessa? Mahdollisesti jo Carl von Linnén oppilas Pietari Kalm teki alkeellista kasvinjalostustyötä tutkimustensa yhteydessä 1700-luvulla ja kasvinjalostuksen alkumuotoa, ns. puhdasviljelyä, harjoitettiin Suomessa ilmeisesti 1800-luvun loppupuolella. Samoihin aikoihin Keski- ja Länsi-Euroopassa alkoi voimakas kasvinjalostustyö ja lajikekoetoiminta. Ymmärrettiin, että populaatio- ja yksilövalinnalla voidaan maatiaisaineistosta jalostaa parempia lajikkeita.
Virallisesti suomalaisen kasvinjalostuksen katsotaan alkaneen 1900-luvun alussa. Pioneerityöhön osallistuivat useat alan tienraivaajat, joista tilanomistaja Constantin Boije ehti julkistaa ensimmäiset lajikkeet, Ilolan-kauran vuonna 1903 ja Nord-herneen vuonna 1904. Niiden jälkeen seuraavia suomalaisia lajikkeita saatiin odottaa vuosia.
