Viime kesän poikkeusolot heijastuvat nyt siementen itämislepoon

Kylmä ja sateinen kasvukausi 2017 latasi viljojen siemeniin poikkeuksellisen voimakkaan itämislevon eli dormanssin, joka ei ole kuluvan kevään kuumissa ja kuivissa kasvuoloissa välttämättä murtunut. Tämä näkyy epätasaisena orastumisena.

”Vuoden 1987 sadossa itämislepoa oli ennenkuulumattoman runsaasti”, kirjoitti silloisen Valtion siementarkastuslaitoksen asiantuntija Helmi Ylänen Käytännön Maamiehessä vuonna 1988.

Kuulostaako vertaus vuoteen 1987 tutulta? Viime syksynä siitä kuultiin usein – se oli edellinen yhtä kylmä ja sateinen kesä. Nyt vertailu auttamatta jatkuu: kylmän kasvukauden ansiosta viime kasvukauden tuottamat siemenet ovat olleet vahvasti itämislevossa, aivan kuten keväällä 1988.

Ennätyksellisen lämmin ja kuiva kevät on tuonut pölypilveen oman lisänsä. Kuivassa maassa siemenet eivät idä, mutta kuivuus voi aiheuttaa myös sen, että tietyissä olosuhteissa itämislepo ei murru. Ilmiössä on kyseessä monen tekijän summa, johon ei ole yhtä yksittäistä syytä.

Yhteydenottoja päivittäin

Yhteydenottoja sertifioidun siemenen tarkastuksia ja idätyskokeita tekevään Eviraan tulee asiasta tällä hetkellä päivittäin.

–  Eniten itämisongelmia on ollut vehnällä ja ohralla erityisesti Varsinais-Suomen vehnänviljelyalueella, jossa savimaiden kuivuus on tuottanut ongelmia, kertoo Ritva Vallivaara-Pasto Evirasta.

Evirassa siemeneriä on idätetty uudelleen ja siemenille on tehty elävyystestejä. Kaikki uudelleen tehdyt idätyskokeet ovat tuottaneet saman tuloksen kuin aiemmin keväällä tehdyt.

– Talvella tehtävissä idätyskokeissa käytetään itämislevon murtamiseen gibberelliinihappoa, joka on itämisen käynnistävä, kasveissa luonnostaan esiintyvä hormoni. Tämän kevään kuivalla pellolla tilanne voi olla erilainen, joten idätämme joitakin siemeneriä parhaillaan myös mullassa, Ritva Vallivaara-Pasto toteaa.

Perinnöllisyys vaikuttaa

Itämislevon voimakkuus vaihtelee kasvilajien ja lajikkeiden välillä. Ohralla itämislepo on yleensä voimakkaampi kuin vehnällä ja kauralla. Itämislepo on osittain perinnöllinen ominaisuus, mutta kasvukauden olot vaikuttavat sen kehittymiseen voimakkaasti.

Lajikkeiden jalostuksessa tavoitteena on nimenomaan riittävä itämislepo, sillä hitaasti itämiskypsyyden saavuttavat siemenet ovat kestäviä myös tähkäidäntää vastaan.

– Saman lajikkeen eri siemenerien itämislevon kestossa voi kuitenkin olla suuria eroja. Normaalina vuonna eroja ei edes huomaa, mutta tällaisena harvinaisena keväänä ne ovat tulleet näkyviin, Borealin kasvinjalostaja Mika Isolahti kertoo.

Yleensä itämislepo murtuu pellossa viileän lämpötilan ja maan pieneliöstön yhteisvaikutuksesta, mutta tänä keväänä osa siemeneristä ei kuitenkaan ole itänyt pellossa, vaikka idätyskokeen perusteella itävyys on ollut kunnossa.

– Kuivaan maakerrokseen päätyvän siemenen itämislepo ei pääse murtumaan, koska kuivuudessa myös maan mikrobisto on käytännössä lepotilassa, Mika Isolahti muistuttaa.

Myös siemenen koolla voi olla vaikutusta itämislevon murtumiseen tämän kevään kaltaisissa kuivissa oloissa.

– Yhteydenottojen perusteella pienempijyväiset lajikkeet ovat itäneet joissain kohdin paremmin kuin suurijyväiset. Pitää muistaa, että viime kesän sato oli poikkeuksellinen, jolloin kasvin kokema stressi kasvukauden aikana voi vaikuttaa myös siemeniin, Ritva Vallivaara-Pasto huomauttaa.

Kylvötekniikka oleellinen

Toisaalta joissain Eviran tietoon tulleissa tapauksissa siemenet eivät ole välttämättä lähtenee itämään, vaikka maassa on selvästi ollut kosteutta. Jyvä on lähtenyt turpoamaan, mutta sitten kehitys on pysähtynyt.

Näissä keskusteluissa on selvinnyt, että samasta siemenerästä on toimitettu siementä usealle tilalle, joista toisella siemen itää ja toisella ei. Useita itämättömän siemenen tapauksia on yhdistänyt se, että siemen ja lannoite joutuvat maassa suoraan kosketuksiin keskenään.

Tämä saattaa tuottaa kuivana keväänä niin korkean suolaväkevyyden, että siemen ei joko saa riittävästi kosteutta tai ei suolaväkevyyden epätasapainon takia lähde itämään.

– Kylvön yhteydessä tulisikin aina huolehtia siitä, että siemenen ja lannoitteen väliin jää maakerros. Sen paksuus on puolestaan kiinni maalajista ja kasvukauden olosuhteista. Suolaväkevyyden ongelmaa voi esiintyä kuivina kesinä ja varsinkin jäykemmillä maalajeilla, Juha Liespuu Yaralta toteaa.

Fakta

• Itämislepo on monen tekijän summa.
• Itämislepo eli dormanssi määräytyy siementen kehittymisen aikana vallinneiden sääolojen perusteella. Lepo on runsainta kylmän ja sateisen kesän jälkeen.
• Itämislevon kestoon vaikuttavat kasvilajille tyypillisten ominaisuuksien lisäksi siemenen sijainti maassa sekä viljelytoimenpiteet.
• Itämislevon murtavat sekä ympäristötekijät kuten vesi, lämpötila, valo ja maaperän mikrobit, että siemenen sisäiset tekijät kuten itämistä estävien ja edistävien aineiden aktiivisuus.

Lähteet:

Itämislepo – mitä se on? Ylänen, Helmi. Käytännön maamies 37 (1988) : 2, s.20-21

Rikkakasvien siementen itämislepo. Junnila, Sanni. Maatalouden tutkimuskeskus (1985).